sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Paluu arkeen!

Heippa vaan pitkästä aikaa!

Arki on lähtenyt rullaamaan todenteolla meidän huushollissa :) Takana päin on toinen viikko työ-ja päiväkotielämää. Eka viikko meillä meni vähän päin honkia; Viiville iski töihinpaluuta edeltävänä päivänä nuha joka paheni päivä päivältä. Yöt meni pienellä itkeskellessä ja se piti meitä kaikkia hereillä. Tiistai-keskiviikko yö oli sen verran huono, että ilmotin aikaisin keskiviikko aamuna töihin jääväni kotiin ja kiikutin heti ensi töikseni Viivin lääkärille kaiken varalta. Mainitsin siellä, että Viivi oli noin viikko sitten sairastanut korvatulehduksen. Lääkäri halusi kurkata varmuudeksi korvat ja toisestahan löytyikin sitten tulehdus. Kävi ilmi, ettei aiempi tulehdus ollut parantunut ensimmäisellä antibioottikuurilla :( Saatiin mukaan saikkutodistus sekä uuden ab-kuurin resepti. Onneksi toinen kuuri alkoi purra ja olihan meillä siinä useampi päivä aikaa huilata ja parannella. 

Viivin päiväkotiura on alkanut kivasti! Meillä oli alkuun vähän huono mieli jättää V hoitoon mutta hän vaikuttaisi viihtyvän päiväkodissa :) Nyt on vissiin iskenyt todellisuus hänellekin, että hoitoon on jäätävä joka aamu kun aamuisin on pienet itkut tirautettava... Ekasta päivästä selvittiin molemmat ilman kyyneleitä mutta rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että menneellä viikolla joku aamu vetistelin kun lähdin ajelemaan töihin. Onneksi Viivi tosiaan vaikuttaa viihtyvän ja omassa työpaikassa on useasti sen verran hulinata, ettei ikävää kerkeä sen kummemmin pyöritellä mielessä :)
Töissä on kiva olla! Olen itsekin pienesti hämmästynyt miten kivuttomasti arki on lähtenyt sujumaan ja töissä aika menee kuin siivillä. Kyllä sitä arkea on omalla kummallisella tavalla kaivannutkin vaikka kotona oleminen lapsen kanssa olikin maailman parasta. Mukava kun on tietynlaiset rutiinit ja päivärytmit. Sitäpaitsi, tämä loppuvuosi ei meidän kohdalla ole sieltä ihan raskaimmasta päästä. Ensi viikko on näillä leveyksillä syyslomaviikko, Viivi on koko viikon lomalla! Minä olen ma-ke lomalla Viivin kanssa ja isimies sitten loppuviikon. Perjantaina tämän mamman varpaat osoittaa kohti Kuopion Puikkaria, siellä on kuulema Peto irti... ;)

Päiväkotilainen :)


Loppuvuotta keventää sekin, että päivälleen kahden kuukauden päästä näkymä on osimoilleen tämmöinen...

Kuva Finnmatkojen sivuilta.

16.12 starttaa lentokone Helsinki-Vantaalta kohti Lanzarotea! En eeeeehkä malttaisi odottaa enää päivääkään :) Meidän perheen mukaan lähtee mummot ja ukit, Viivin tädit sekä yksi isomummo. Kunnon riemuloma siis ;) Ei vaan, huippua huippua huippua!! Mieli olisi tehnyt lähteä kauemmaksikin mutta luulen että neiti 1v 3kk on ihan tarpeeksi työläs tuommoisella 6,5 lennollakin. Viikko ollaan lämpimässä ja palataan jouluaatoksi takaisin kotimaan kamaralle. Jouluaatto meneekin tänä vuonna sitten autossa istuskellessa ilman sen kummempia joulustressejä :) 

Loman tarpeessa :D

Nyt viikonloppuna ollaan nautittu yhteisestä perheajasta :) Eilen käytiin shoppailemassa kotiin vähän juttuja Ikealta ja samalla reissulla käytiin moikkaamassa minun äitiä eli Ymmiä, Asko-ukkia, Sannia ja isomummo Leenaa. Äsken kävi toiset isovanhemmat kylässä ja muuten ollaan vaan öllötelty porukalla.
Mietin tuossa päivällä, että mitähän sitä tekisi nyt lomalla. Hetken pohdittuani muistin, että huomenna pitikin mennä Viivin kanssa neuvolaan ottamaan meille molemmille hepatiittirokotteet, tiistaina on vihdoin Viivin virallinen 1v-studiokuvaus ja ja ja ja... Keskiviikko on vielä auki mutta niin saa ollakin! Isi ja Viivi viettää sit laatuaikaa loppuviikosta, saa nähdä mitä keksivät :)

Ihanaa sunnuntaita! :*

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Vauvavuosi taputeltu!

Niin se vaan on Viivin vauvavuosi ohitse! Jos ihan tarkkoja ollaan niin sehän on ollut ohi jo viikon ja 2 päivää koska neidillä tuli virallisesti 1-vuotta mittariin maanantaina 12.9 :) Vuosi on mennyt kyllä tooooodella, todella nopeasti. Vastahan me päästiin sairaalasta kotiin enkä minä meinannut millään malttaa nukkua ekana yönä kun olisin vaan halunnut ihastella pinnasängyssä tuhisevaa myttyä ja itkeä onnesta.

Ihan ensimmäiset viikot kotona meni vähän sumussa ja totutellen uuteen elämäntilanteeseen. Sitten 3 viikon iässä meille tuli viikon sairaalareissu kun Viivillä todettiin vatsaportin ahtauma ja pieni muru joutui leikkaukseen. Vaiva oli kuitenkin onneksi hoidettavissa pienellä päiväkirurgisella leikkauksella ja Viivi toipui operaatiosta todella nopeasti :) Reissu oli kuitenkin henkisesti äärimmäisen rankka uunituoreille vanhemmille, varsinkin rajun babybluesin kanssa painiskelevalle äidille. Tapaus palailee aina silloin tällöin kummittelemaan mieleeni enkä edelleenkään oikein kestä katsoa sairaalasta otettuja kuvia. Halusin kuitenkin ottaa sillon kuvia, tänäkin päivänä ne muistuttavat kuinka kiitollinen omasta terveestä lapsesta saakaan olla.

Pian Viiville tulikin jo 4kk ikää ja tyttö oppi vihdoinkin kääntymään selältä vatsalleen :) Kuukausi meni harjotellessa käännöstä toisen kyljen kautta ja pian päästiin jo vatsalta takaisin selälleen ihan itse. Sitten alettiin reenata istumista, sitten ryömimistä, konttaamista, tukea vasten seisomista ja kävelemistä, ilman tukea seisomista ja pian sen perään tulikin jo ensiaskeleet. Ensiaskeleista ei mennyt montaa päivää kun neiti otti ja lähti kävelemään ihan tosissaan, ikää oli tuolloin huimat 10kk :) Työni puolesta olen saanut päivittäin seurata pienten ihmisten kehitystä mutta oman lapsen kehityksen seuraaminen lähestulkoon 24/7 on jotakin todella ihmeellistä! 

5kk ikäinen (muru)pullaposki !           

Vauvavuoden aikana luin jostakin todella paikkaansa pitävän lauseen; nainen on siihen asti vapaa arvosteluista kunnes hänestä tulee äiti. Minä itse olen onneksi päässyt ihmeen vähällä arvostelulla ja tuomitsemisella mutta naisten ja äitien keskuudessa nämä asiat ovat valitettavan yleisiä. En väitä ettenkö olisi joskus itsekin ihmetellyt toisen äidin tapaa tehdä jotain asiaa mutta kuka minä olen tuomitsemaan? En ikimaailmassa voisi tuomita sen perusteella mitä nään kun en tiedä heidän taustojaan enkä syitä tekojen takana. Aina voi ihmetellä ja päivitellä omassa kotona ihan vaikka ääneen mutta täytyy vaan luottaa siihen, että jokainen vanhempi toimii ajatellen oman lapsensa parasta :) Vanhemmat ovat kuitenkin oman lapsensa parhaita asiantuntijoita, paino sanalla oman ;)

Nykypäivänä esimerkiksi Facebookissa on mammaryhmiä vaikka mihinkä lähtöön, itsekin kuulun ainakin kolmeen. Nämä ryhmät ovat parhaimmillaan äärettömän tärkeitä kanavia varsinkin meille ensikertalaisille vertaistukeen ja neuvojen saamiseen asiaan kuin asiaan. Monesti Facebookissa niin kuin elämässä yleensäkin naiset tuppaavat liittoutumaan joukolla "heikompaa" vastaan ja olemaan todella kärkkäitä mielipiteidensä kanssa. Myös joukkolynkkaus sekä järjetön draama ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ryhmien vallitsevia teemoja. Joko olen osannut karsia jyvät niin sanotusti akanoista tai sitten minulla on vaan käynyt tuuri, että olen löytänyt todelliset helmet mammaryhmien viidakosta :) Parhaimmillaan ryhmään voi kirjottaa oikeastaan mitä tahansa mikä ei ole lapsen hyvinvoinnin vastaista eikä kukaan naura, ilku tai käyttäydy muuten vaan ala-arvoisesti. Näissä hyvissä ryhmissä ryhmähenki on katossa ja jokaista autetaan parhaamme mukaan, olipa kyse mistä tahansa asiasta. Autetaan niitä joilla on elämässä vaikeuksia, niitä joilla tapahtuu odottamattomia vastoinkäymisiä, niitä joilla on kysyttävää ja niitä joilla on muuten vaan murheita. Näissä ryhmissä saa kysyä tyhmiä vaikka oikeasti yksikään kysymys ei ole tyhmä. Näihin ryhmiin voit jakaa tiedon kun lapsi ottaa ensiaskeleet, tekee pissin pottaan, sanoo ekan kerran "äiti", itkee kaikki yöt läpeensä, viskelee ruoat lattialle tai on muuten vaan ihana ja mahdottoman kaunis. Parhaissa ryhmissä kaikki äitikolleegat itkee sinun mukanasi onnen, surun tai huolen kyyneleitä ja tsemppaavat kun vauva-arki tuo haasteita. En ole vielä nähnyt tapausta tai kysymystä, johon ei olisi yhdessä saatu vastausta tai apua. Itse olen saanut näistä ryhmistä bonuksena läjän uusia kavereita ja jopa yhden sydänystävän :)

Niin ihana, että ihan itkettää. Onneksi kaikki äiti-ihmiset ymmärtää.

Onko äitiys sitten muuttanut minua ihmisenä? On se. Väittäisin, että vanhemmuus muuttaa sekä äitiä että isää. En kuitenkaan koe, että olisin joutunut luopumaan mistään lapsen myötä. Me ollaan Villen kanssa aina viihdytty kotona oman köörin voimin ja esimerkiksi baareissa juoksentelu ja bilettäminen alkoivat menettää kirkkainta hohtoaan jo ennen raskaaksi tulemista. Siihen päälle me molemmat ollaan todella perhekeskeisiä ihmisiä, oma lapsi tuntuu lähinnä lottovoitolta :) Mielestäni olen nykyään ainakin avoimempi ja herkempi kun ennen. Kuten kaikki muutkin äidit, pyrin olemaan se maailman paras äiti omalle lapselleni.
 Minä olen aina tiennyt haluavani äidiksi jossain vaiheessa elämää ja työskentely lasten kanssa on aina vaan vahvistanut sitä tunnetta. Viimeksi eilen taisin ääneen sanoa, että mitä ihmettä me ollaan puuhattu päivät pitkät (töitä lukuunottamatta) ennen Viiviä.

Äitiyteen ja vanhemmuuteen kasvaa lapsen mukana. Aina tasaisin väliajoin olen edelleen ihan totaalisen pihalla siitä mitä pitäisi tehdä tai miten pitäisi toimia. Kaikesta onneksi selviää! Äitinä ja isinä toimiminen on tiimityötä joten tässä kohtaa on varmaan hyvä hetki lausua kiitos meidän isimiehelle. Helppoa ei ole ollut mutta luulen, että se kuuluu kuvioon ;) Tästä on hyvä jatkaa yhdessä pienenä perheenä, taaperon vanhempina.

torstai 8. syyskuuta 2016

Vaihtelu virkistää!

Olen jo tovin haaveillut eri värisistä hiuksista. Minulla on ollut mustat hiukset... Varmaan ainakin 10 vuotta ellei pidempäänkin! Pyörittelin asiaa pitkään mielessäni ja vihdoin joskus tuossa keväällä puin kerrankin ajatukseni sanoiksi. Jostain kumman syystä punainen väri tuntui "siltä oikealta", muita vaihtoehtoja en oikeastaan edes miettinyt :P Aikani Googlailtuani löysin juuri sellaisen punaisen minkä itsellenikin halusin! Otin pikaisesti yhteyttä kaveriini Riikkaan joka on kampaaja ja hoitanut minun hiusten leikkaamisen jo moooonta monituista vuotta. Varovasti kysyin, että onko mustasta edes mahdollista saada punaista ja kuinka iso työ siinä olisi. Kun Riikka sanoi sen olevan mahdollista ja koska minulla on 101% luotto häneen, aloin tosissani innostua!

Heinäkuussa koitti syntymäpäiväni. Ville kertoi, että hänen lahjansa on maksaa kampaajareissu jossa saan teetättää ihan mitä tahdon! Haave punaisista hiuksista heräsi jälleen :) Ajattelin malttaa odottaa syksymmälle jotta väri ei kärsisi enää auringosta. Muutaman kerran kerkesin tulla toisiin ajatuksiin mutta sitten taoin päähäni, että ainahan siihen mustaan pääsisi takaisin jos tulisikin katumapäälle. Sen lisäksi ehkäpä olikin jo aika hankkia vähän uutta ilmettä ;)

6,5 tuntia, pari kuppia kahvia, voileipä ja muutama pala Wiener nougata se vaati mutta sain täsmälleen sitä mitä lähdin hakemaan! Että voi ihminen olla onnellinen :)

Palvelu pelasi ensiluokkaisesti !



Hihhei !

Itse räpelletyt letitkin näyttää kivemmalta uudessa tukassa :)

Riikka on kyllä niin rautainen ammattilainen, ei ole koskaan tarvinnut lähteä tyytymättömänä pois! Lämpimästi suosittelen Papeetea :)


maanantai 22. elokuuta 2016

Loppukesän puuhia

Heippatihei!

Kesä alkaa vedellä viimeisiään ja kohta on jo ihan virallisesti syksy. Joka vuosi sitä käy läpi nämä samat fiilikset; samalla on haikeaa, että kesä loppuu mutta syksy on omalla tavallaan niin ihana. Olin ennen ihan kunnon auringon palvoja, pystyin makaamaan kevyesti tuntikaupalla aurinkotuolissa ruskettumassa. Tämä kesä oli ensimmäinen jolloin ajatuskin moisesta oikeastaan lähinnä vaan ahdisti. En tiedä mikä minussa on vinksahtanut mutta ei vaan napannut. Toki nykyään ei ole ihan samalla tavalla aikaakaan kun ennen :D Kyllä muutamana päivänä tuli pötköteltyä auringossa vaikka sen jälkeen tulikin ennenkuulumattomasti huono olo. Eipähän ole ihan kalkkis ja sai hyvän pohjavärin joulukuun reissua varten :) Ulkomaan matkat on ainakin ajatuksen tasolla vielä samalla mallilla kun ennenkin, siellä on tarkotuksena kyllä hankkia väriä pintaan. Reissuillakin on nykyään eri tavalla aktiviteettia pikku neidin perässä juostessa mutta jospa siinä samalla vähän päivettyisi ;)

Ollaan koitettu Viivin kanssa nauttia viimeisistä lämpimistä säistä ulkoilemalla mahdollisimman paljon, pari kertaa päivässä on ollut meidän tavoite. Yhtenä päivänä saatiin aikaseksi lähteä Kuopioon asti puistoon kavereitten kanssa. Oli tosi mukavaa ja ihana kun V:kin alkaa olla jo sen verran iso, että vähän leikkiikin eikä vaan syö kaikkea mitä löytää :P

No, kyllä ne kepit sun muut vielä välillä eksyy suuhun...

HopLopissa päästiin käymään toisenkin kerran tämän kesän aikana! Kulutetaan sitä nyt vielä kun päästään ilmaiseksi :D Viivi oli taas niin elementissään mönkiessään ja kiipeillessään siellä :) 



Kiipeilybuumi sen kun jatkuu. Nyt yritetään kiivetä jo syöttötuoliin itse, äitillä ja isillä hiukset harmaantuu. 

"Apulainen"

Laskeskelin tuossa yksi päivä huvikseni viikkoja töiden sekä Viivin päivähoidon alkamiseen ja järkytyin suuresti; enää 6 viikkoa jäljellä. Aika menee ihan liian nopeasti... :( Töihin palaaminen on ainakin ideana ihan kiva mutta Viivin hoitohommat ahdistaa niin paljon, että meinaa yöunet mennä. Ei muuten mitään ongelmaa, en vaan haluaisi viedä hoitoon! Nyt voin sanoa ymmärtäväni niitä äitejä joiden olen omalla työpaikallani nähnyt tirauttavan muutaman kyyneleen ekan hoitopäivän aamuna. Huoh, itku meinaa päästä pelkästä ajatuksestakin. Onneksi V on kuitenkin tosi reipas ja rohkea tyttö enkä missään vaiheessa Viivin pärjäämistä epäile. Omastani en ole läheskään niin varma :P
Kohta pitäis alkaa jo soitella Viivin päiväkotiin ja buukkailla kalenteriin pari tutustumiskäyntiä ennen hoidon aloitusta. Jos tässä vielä pari viikkoa odottelisi ja soittaisi vasta sitten kun on oikeasti pakko...

Onneksi tässä on välissä Viivin 1-vuotissynttärit ja kaikkea muuta ohjelmaa, ei ole kaikki aika vaan ajatella ja murehtia oikean arjen alkamista. :) Tällä viikolla olisi tarkoitus vähän miettiä jo koristelua ja tarjoilua. Kutsut saatiinkin kerrankin ajoissa lähtemään! Meillä on paljon läheisiä jotka tekevät vuorotyötä, sen takia kutsut laitettiin tarpeeksi ajoissa matkaan.

Päiväkodin aloitus tarkoittaa myös tuttipulloista vierottautumista ynnä muuta mukavaa. Suutarin lapsella ei ole kenkiä vai miten se meni... ;)

Pottatreeniä. Kuivaharjoitteluna.

En olisi ikinä osannut kuvitella, että saan järkyttävän stressin aikaseksi niinkin huvittavasta aiheesta kun kuravaatteet. Näköjään sekin onnistuu :D En löydä mistään Viiville tarpeeksi pieniä kuravaatteita. Lähestulkoon kaikilla merkeillä kurikset alkaa 80cm ja kumppareissakin pienin koko on 20. Koska tuo meidän kirppu kävelee jo ulkonakin, tarvittaisiin kurikset jo nyt eli koko saisi olla 68cm. Kumpparitkin olisi jo tarpeen, koko saisi olla 18 mutta niin pieniä ei taideta edes valmistaa. Varmaan sitten syksymmällä 19 on sopiva kun sinne voi laittaa villasukan, näillä keleillä villasukat on meidän hikipetterille vähän liikaa. Ratkaisin kurahousu ongelman tilaamalla kurahaalarin koossa 74cm. Tässä pari päivää myöhemmin tajusin, että sekin on varmaan aivan valtava Viiville. Ainakin koko 74cm välikausihaalari on aaaaivan liian iso. Hohhoijjaa. Minikirpun äitinä olemisen ongelmia. Jospa me jotenkin selvittäisiin :) Onneksi päiväkodin aloitukseen on kuitenkin vielä reilu kuukausi.


Koska kuravaatestressi ei ilmeisesti riitä niin aloitin "My First Year"-valokuvaprojektin. Pikkuhiljaa hyvä tulee :)



Stressitöntä viikkoa ja loppukesää teille muille! ;)

tiistai 9. elokuuta 2016

Arki

Moi!

Niin se vaan on meiän isimiehen kesälomat takana päin ja eilen koitti meille kaikille arki! 4 viikkoa meni niiiiiin nopeasti... Oli ihana loma, tehtiin paljon kaikkea kivaa koko perheen voimin. Arki iski kyllä heti eilen päin näköä kun istuskelin olohuoneen lattialla kädessäni kupillinen kylmää kahvia ja sylissä nujuava, kitisevä minitaapero. Loin muutaman epätoivoisen katseen olohuoneen lattialle sekä keittiöön ja totesin itselleni, ettei ole mitään syytä repiä heti tähän alkuun stressiä siivoamisesta :D Toimiva metodi!

Loman loppupuolella käytiin siellä Tampereella mammatreffeillä ja siellä oli NIIN huippua ettei tosikaan! Kaikki mammat oli just niin mahtavia livenä kun olin netin välityksellä ymmärtänytkin ja vauvat, ai että! Ihania palleroita jokainen :) Meillä oli vähän hankaluuksia löytää Miinalle hoitajaa ja siksipä käytiinkin Tampereella vaan päiväreissu, ajeltiin yöksi kotiin. Viivi oli tosi reipas matkalainen :) Mennessä nukkui pidemmän pätkän, takaisin tullessa riitti vähän lyhyemmät unet. Minä olin vähän huolissani yöunista mutta nukkumaanmenokin sujui ongelmitta ja unta riitti kaikilla aamuun asti.


Välillä oli isin vuoro leikkiä Viivin kanssa :)


Kerettiin viettää yhteinen citypäiväkin Kuopiossa. Tyypilliseen tapaamme pyörittiin ympäriinsä ja koitettiin miettiä jotain kivaa lounaspaikkaa. Mieleeni muistui, että Kuopioon on vähän aikaa sitten avattu uusi Fitwok -ravintola. Onneksi mentiin, ruoka oli tooooodella hyvää ja sitä oli valtavasti! Homma toimii siten, että itse saa valita ruokaan pohjan, lihan, kasvikset ja vielä kastikkeen, sitten vaan ääntä kohti :) Lämpimästi suosittelen! Ainoa miinus oli se, että ruokaa joutui odottelemaan aika kauan. Ruoka oli kyllä odottelun arvoista :)

Vaalea riisi, härkä, sipuli & paprika ja chilikastike. Omnom.


Kävästiin pitkästä aikaa Kauppahallissakin. On se vaan hieno paikka :) Kauppahallissa on ihan mieletön karkki- ja herkkupuoti mistä saa myös ihan hurjan hyvää jäätelöäkin!




Kerettiin vielä mökkeilläkin! Oltiin pitkästä aikaa sekä Villen vanhempien, että siskon porukan kanssa kaikki yhtäaikaa saman katon alla. 

Iloinen mökkeilijä...











Saatiin myös vihdoin aikaseksi viedä tuo meidän pikkuapina HopLopiin. Viivi oli niiiiiin elementissään kun sai mönkiä ja kiipeillä sydämensä kyllyydestä. Ihan mahdotonta on meno pienellä nykyään kun kiipeilee mm. syöttötuoliin ja kumollaan olevan lelulaatikon päälle... Oikeastaan joka paikkaan on koitettava kiivetä. Sohvaa ei ole (vielä...) onneksi hoksannut koettaa. Vielä. On ollut tosi helpottavaa huomata, miten reipas ja rohkea tyttö Viivi on. Tuollakin HopLopissa kiipeili ja mönki tosi reippaasti, aina silloin tällöin muisti katsella ympärilleen et onko äiti ja isi jossain lähellä. Helpottaa viedä neitiä päiväkotiin kun on vieraissa paikoissa noin reipas. :)






Loman viimeinen viikonloppu vietettiin Savitaipaleella Karhurinteellä juhlimassa mun tädin miehen viiskymppisiä :) Tykkään kovasti viettää aikaa äidin puolen suvun kanssa; minulla on kolme serkkua joiden kanssa vietin tosi paljon aikaa lapsena. Meillä ei ole iso ikäero ja ollaan muutenkin melko läheisiä. Kaikilla heillä on tosi mukavat puolisot ja kahdella on lapsiakin, ollaan kun yhtä suurta perhettä kun ollaan yhdessä jossain. Ihan kun kaveriporukalla olisi :) Siihen päälle mummo, täti ja muut sukulaiset. Oli tosi kiva viikonloppu. Serkkuni poika, Viivin pikkuserkku on myöskin syntynyt syyskuussa 2015, vain 5 päivää Viiviä myöhemmin. Ihana oli seurata pienten yhteisiä touhuja :)

Viivi sai vaippojen kylkiäisenä oman leppäkertturepun. En kestä...







Tämä viikko meneekin varmaan ihan vaan tähän arkeen totutellessa. Viivi kävelee päivä päivältä vakaammin ja kovasti yrittää jo juosta, ei käy aika pitkäksi seuraillessa pienen ihmisen menoa. Hampaitakin nousee jatkuvasti lisää. Ensin tuli etuylähampaat läpi ja nyt paistaa jo ne viereiset sieltä läpi... Yhdet hampaat voisi tulla vähän vähemmällä kiukulla ;)

Nopeasti iski taas se yksinäisyyden tunne mitä tunsin jo ennen Villen lomaa. Varsinkin kun lomalla oli koko ajan joku kenen kanssa olla niin nyt on sitten ollut vähän tyhjä ja yksinäinen olo. Hassua sinänsä, enhän todellakaan ole yksin. Lähinnä sitä kaipaa vaan aikuistakin seuraa. Pitää koittaa kehitellä Viivin kanssa tekemistä eikä jämähtää tänne kotiin :) Kohtahan tässä pitää alkaa suunnitella pienen 1v synttäreitä ihan toden teolla, siinä kyllä riittääkin sitten puuhaa niin päiville kun illoillekin.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kuulumisia ja kuvapläjäys

Heipparallaa taas pienen hiljaiselon jälkeen! :) On ollut kaikenlaista puuhaa ja kirjoittamiseen vaadittu aika vähän kortilla.

Viime viikolla nautittiin lämpimistä kesäpäivistä ihan kotosalla. Viivi on juuri siinä kivassa iässä, että ulkona(kin) IHAN kaikki menee suuhun. Hysteerikkomammalla on täysi työ vahtia, ettei tyttö söisi kaikkea mitä maasta löytyy, kivet lähinnä kauhistuttaa :D Tuossa ihan meidän lähellä on pieni veneranta, siitä päästiin vähän uittamaan pieniä varpaita järvessä. :)

Viivi on jo niin ison tytön näköinen, että äitiä ihan itkettää.






Loppuviikosta minä ja Viivi käytiin Vehmersalmen suunnalla minun äitini ja isäpuoleni mökillä. Saatiin vihdoin hankittua (Ymmi hankki...) Viiville matkasänky niin oli mukava mökkeillä yön kanssa. Nuo napero on semmonen härvääjä unissaankin, ettei mitään toivoa nukkua sen kanssa samassa sängyssä. Eipä se kyllä pysykään muualla kun pinna- tai matkasängyssä :P Viivin kanssa on kyllä helppo reissata! Ihan kun tuolla mökillä oltaisi oltu useastikin yötä vaikka kyseessä oli eka kerta.


Asko-ukin ikuinen työmaa.




Ryökäle oppi kiipeämään itse tuolle tuolille. Siinä oli hyvä sit vetästä pienet photoshootit :)







Aloin jo mökillä pohtia syytä siihen, miksi pikkuneiti söi vähän huonosti. Kaikki lusikalla tarjottu eväs tuli sylkemällä pihalle eikä ihan hirveästi mitään päätynyt massuun asti. Löydettiin omalta takapihalta Viivin suurinta herkkua; mustikoita! Ne upposi hyvin kylmän smoothien seassa ja ihan sellaisenaan. Ollaan menty tähän asti lähes kokonaan soseilla ja syöttämällä mutta pikkuhiljaa ollaan sormiruokailtu soseiden oheella. Kaikkein suurinta iloa Viiville on tuottanut kun on saanut harjoitella vähän itsenäistä syömistä :) Ruokaa menee hienosti välillä suuhunkin vaikka alla olevista kuvista voisikin päätellä vähän muuta...






Tällä viikolla käytiin katselemassa pitkästä aikaa Kuopiossa keskustan menoa. Varsinaisesti asiaa meillä ei tainut minnekään olla, kunhan kierreltiin ja käytiin vihdoin lounaalla Konttiravintola Mortonissa. Viivi tallusteli innoissaan paljain jaloin torin laidalla (kukkahattutädeille terveisiä!) ja hurmasi pari ohikulkijaa :) Hauskannäköistä kun noin pieni ihminen käppäili siellä vaan menemään! Torilta tarttui mukaan useampi rasia vadelmia. Olivatkin herkkua! Viivikin napsi vattuja suuhun ja hoki samalla "NAM NAM!" :D



Viikon mittaan syy pienen syömälakkoon sitten selvisi; etuylähampaathan ne sieltä on tuloillaan! Surua ja kyyneleitä on riittänyt, säälittää kun vaikuttaa välillä tosi kipeältä toisen suu :( Näyttäisi kuitenkin, että nämä kaksi tulee onneksi vähän ripeämmällä tahdilla kun ekat alahampaat. Toivottavasti ainakin kipu helpottaisi pian.

Tämä päivä on meni hyvin pitkälti häärätessä keittiössä. Leivoin ensin Viiville sormiruoaksi tomaattisia jauhelihamuffinsseja ja sen jälkeen koko porukalle sämpylöitä. Muffinssit maistuivat kyllä myös isille ja äitille :D Siihen päälle postimies toi KappAhlin paketin, ah tätä materialismionnellisuuden määrää! Ennen sen onnellisuuden saavutti ostamalla itselleen jotain, nykyään ihanien lastenvaatteiden kautta :P Newbie-merkin vaatteet on ihan mun henkilökohtaisia lemppareita! Röyhelöpyllyt on ihan ylisöpöjä, niitä paketissa oli useammat. Kerrankin oli järkeä päässä tilaillessa; ostin varastoon odottelemaan jo 80cm vaatteita syksyä varten :)


Rakkautta, rakkautta!

Huomenna lähdetään Viivin ja Villen kanssa Tampereelle! Liityin odotusaikana Facebookissa syyskuisten mammaryhmään ja vielä tänäkin päivänä ryhmä toimii aktiivisesti. Hassua, miten voi tulla läheiseksi ihmisten kanssa joita ei ole koskaan livenä tavannut. Itseasiassa siitä ryhmästä meillä olikin sillon mun synttäreillä pohojalaanen vahvistus, rakkautta ensisilmäyksellä :) Valtaosaa en siis ole tavannut ja on _niin_ huippua tavata pieni porukka huomenna!! Oon niin innoissani, etten varmaan nuku koko yönä, siksi tässä koneella vielä about klo 00.30 aikaan roikunkin :P Ihan superia, että Viiville on niin paljon kavereita siellä. Jospa ne hammaskiukutkin unohtuisi hetkeksi ;) Vaikka ei unohtuisikaan niin onneksi sieltä saa korvaamatonta vertaistukea. Huippua!!!