maanantai 22. elokuuta 2016

Loppukesän puuhia

Heippatihei!

Kesä alkaa vedellä viimeisiään ja kohta on jo ihan virallisesti syksy. Joka vuosi sitä käy läpi nämä samat fiilikset; samalla on haikeaa, että kesä loppuu mutta syksy on omalla tavallaan niin ihana. Olin ennen ihan kunnon auringon palvoja, pystyin makaamaan kevyesti tuntikaupalla aurinkotuolissa ruskettumassa. Tämä kesä oli ensimmäinen jolloin ajatuskin moisesta oikeastaan lähinnä vaan ahdisti. En tiedä mikä minussa on vinksahtanut mutta ei vaan napannut. Toki nykyään ei ole ihan samalla tavalla aikaakaan kun ennen :D Kyllä muutamana päivänä tuli pötköteltyä auringossa vaikka sen jälkeen tulikin ennenkuulumattomasti huono olo. Eipähän ole ihan kalkkis ja sai hyvän pohjavärin joulukuun reissua varten :) Ulkomaan matkat on ainakin ajatuksen tasolla vielä samalla mallilla kun ennenkin, siellä on tarkotuksena kyllä hankkia väriä pintaan. Reissuillakin on nykyään eri tavalla aktiviteettia pikku neidin perässä juostessa mutta jospa siinä samalla vähän päivettyisi ;)

Ollaan koitettu Viivin kanssa nauttia viimeisistä lämpimistä säistä ulkoilemalla mahdollisimman paljon, pari kertaa päivässä on ollut meidän tavoite. Yhtenä päivänä saatiin aikaseksi lähteä Kuopioon asti puistoon kavereitten kanssa. Oli tosi mukavaa ja ihana kun V:kin alkaa olla jo sen verran iso, että vähän leikkiikin eikä vaan syö kaikkea mitä löytää :P

No, kyllä ne kepit sun muut vielä välillä eksyy suuhun...

HopLopissa päästiin käymään toisenkin kerran tämän kesän aikana! Kulutetaan sitä nyt vielä kun päästään ilmaiseksi :D Viivi oli taas niin elementissään mönkiessään ja kiipeillessään siellä :) 



Kiipeilybuumi sen kun jatkuu. Nyt yritetään kiivetä jo syöttötuoliin itse, äitillä ja isillä hiukset harmaantuu. 

"Apulainen"

Laskeskelin tuossa yksi päivä huvikseni viikkoja töiden sekä Viivin päivähoidon alkamiseen ja järkytyin suuresti; enää 6 viikkoa jäljellä. Aika menee ihan liian nopeasti... :( Töihin palaaminen on ainakin ideana ihan kiva mutta Viivin hoitohommat ahdistaa niin paljon, että meinaa yöunet mennä. Ei muuten mitään ongelmaa, en vaan haluaisi viedä hoitoon! Nyt voin sanoa ymmärtäväni niitä äitejä joiden olen omalla työpaikallani nähnyt tirauttavan muutaman kyyneleen ekan hoitopäivän aamuna. Huoh, itku meinaa päästä pelkästä ajatuksestakin. Onneksi V on kuitenkin tosi reipas ja rohkea tyttö enkä missään vaiheessa Viivin pärjäämistä epäile. Omastani en ole läheskään niin varma :P
Kohta pitäis alkaa jo soitella Viivin päiväkotiin ja buukkailla kalenteriin pari tutustumiskäyntiä ennen hoidon aloitusta. Jos tässä vielä pari viikkoa odottelisi ja soittaisi vasta sitten kun on oikeasti pakko...

Onneksi tässä on välissä Viivin 1-vuotissynttärit ja kaikkea muuta ohjelmaa, ei ole kaikki aika vaan ajatella ja murehtia oikean arjen alkamista. :) Tällä viikolla olisi tarkoitus vähän miettiä jo koristelua ja tarjoilua. Kutsut saatiinkin kerrankin ajoissa lähtemään! Meillä on paljon läheisiä jotka tekevät vuorotyötä, sen takia kutsut laitettiin tarpeeksi ajoissa matkaan.

Päiväkodin aloitus tarkoittaa myös tuttipulloista vierottautumista ynnä muuta mukavaa. Suutarin lapsella ei ole kenkiä vai miten se meni... ;)

Pottatreeniä. Kuivaharjoitteluna.

En olisi ikinä osannut kuvitella, että saan järkyttävän stressin aikaseksi niinkin huvittavasta aiheesta kun kuravaatteet. Näköjään sekin onnistuu :D En löydä mistään Viiville tarpeeksi pieniä kuravaatteita. Lähestulkoon kaikilla merkeillä kurikset alkaa 80cm ja kumppareissakin pienin koko on 20. Koska tuo meidän kirppu kävelee jo ulkonakin, tarvittaisiin kurikset jo nyt eli koko saisi olla 68cm. Kumpparitkin olisi jo tarpeen, koko saisi olla 18 mutta niin pieniä ei taideta edes valmistaa. Varmaan sitten syksymmällä 19 on sopiva kun sinne voi laittaa villasukan, näillä keleillä villasukat on meidän hikipetterille vähän liikaa. Ratkaisin kurahousu ongelman tilaamalla kurahaalarin koossa 74cm. Tässä pari päivää myöhemmin tajusin, että sekin on varmaan aivan valtava Viiville. Ainakin koko 74cm välikausihaalari on aaaaivan liian iso. Hohhoijjaa. Minikirpun äitinä olemisen ongelmia. Jospa me jotenkin selvittäisiin :) Onneksi päiväkodin aloitukseen on kuitenkin vielä reilu kuukausi.


Koska kuravaatestressi ei ilmeisesti riitä niin aloitin "My First Year"-valokuvaprojektin. Pikkuhiljaa hyvä tulee :)



Stressitöntä viikkoa ja loppukesää teille muille! ;)

tiistai 9. elokuuta 2016

Arki

Moi!

Niin se vaan on meiän isimiehen kesälomat takana päin ja eilen koitti meille kaikille arki! 4 viikkoa meni niiiiiin nopeasti... Oli ihana loma, tehtiin paljon kaikkea kivaa koko perheen voimin. Arki iski kyllä heti eilen päin näköä kun istuskelin olohuoneen lattialla kädessäni kupillinen kylmää kahvia ja sylissä nujuava, kitisevä minitaapero. Loin muutaman epätoivoisen katseen olohuoneen lattialle sekä keittiöön ja totesin itselleni, ettei ole mitään syytä repiä heti tähän alkuun stressiä siivoamisesta :D Toimiva metodi!

Loman loppupuolella käytiin siellä Tampereella mammatreffeillä ja siellä oli NIIN huippua ettei tosikaan! Kaikki mammat oli just niin mahtavia livenä kun olin netin välityksellä ymmärtänytkin ja vauvat, ai että! Ihania palleroita jokainen :) Meillä oli vähän hankaluuksia löytää Miinalle hoitajaa ja siksipä käytiinkin Tampereella vaan päiväreissu, ajeltiin yöksi kotiin. Viivi oli tosi reipas matkalainen :) Mennessä nukkui pidemmän pätkän, takaisin tullessa riitti vähän lyhyemmät unet. Minä olin vähän huolissani yöunista mutta nukkumaanmenokin sujui ongelmitta ja unta riitti kaikilla aamuun asti.


Välillä oli isin vuoro leikkiä Viivin kanssa :)


Kerettiin viettää yhteinen citypäiväkin Kuopiossa. Tyypilliseen tapaamme pyörittiin ympäriinsä ja koitettiin miettiä jotain kivaa lounaspaikkaa. Mieleeni muistui, että Kuopioon on vähän aikaa sitten avattu uusi Fitwok -ravintola. Onneksi mentiin, ruoka oli tooooodella hyvää ja sitä oli valtavasti! Homma toimii siten, että itse saa valita ruokaan pohjan, lihan, kasvikset ja vielä kastikkeen, sitten vaan ääntä kohti :) Lämpimästi suosittelen! Ainoa miinus oli se, että ruokaa joutui odottelemaan aika kauan. Ruoka oli kyllä odottelun arvoista :)

Vaalea riisi, härkä, sipuli & paprika ja chilikastike. Omnom.


Kävästiin pitkästä aikaa Kauppahallissakin. On se vaan hieno paikka :) Kauppahallissa on ihan mieletön karkki- ja herkkupuoti mistä saa myös ihan hurjan hyvää jäätelöäkin!




Kerettiin vielä mökkeilläkin! Oltiin pitkästä aikaa sekä Villen vanhempien, että siskon porukan kanssa kaikki yhtäaikaa saman katon alla. 

Iloinen mökkeilijä...











Saatiin myös vihdoin aikaseksi viedä tuo meidän pikkuapina HopLopiin. Viivi oli niiiiiin elementissään kun sai mönkiä ja kiipeillä sydämensä kyllyydestä. Ihan mahdotonta on meno pienellä nykyään kun kiipeilee mm. syöttötuoliin ja kumollaan olevan lelulaatikon päälle... Oikeastaan joka paikkaan on koitettava kiivetä. Sohvaa ei ole (vielä...) onneksi hoksannut koettaa. Vielä. On ollut tosi helpottavaa huomata, miten reipas ja rohkea tyttö Viivi on. Tuollakin HopLopissa kiipeili ja mönki tosi reippaasti, aina silloin tällöin muisti katsella ympärilleen et onko äiti ja isi jossain lähellä. Helpottaa viedä neitiä päiväkotiin kun on vieraissa paikoissa noin reipas. :)






Loman viimeinen viikonloppu vietettiin Savitaipaleella Karhurinteellä juhlimassa mun tädin miehen viiskymppisiä :) Tykkään kovasti viettää aikaa äidin puolen suvun kanssa; minulla on kolme serkkua joiden kanssa vietin tosi paljon aikaa lapsena. Meillä ei ole iso ikäero ja ollaan muutenkin melko läheisiä. Kaikilla heillä on tosi mukavat puolisot ja kahdella on lapsiakin, ollaan kun yhtä suurta perhettä kun ollaan yhdessä jossain. Ihan kun kaveriporukalla olisi :) Siihen päälle mummo, täti ja muut sukulaiset. Oli tosi kiva viikonloppu. Serkkuni poika, Viivin pikkuserkku on myöskin syntynyt syyskuussa 2015, vain 5 päivää Viiviä myöhemmin. Ihana oli seurata pienten yhteisiä touhuja :)

Viivi sai vaippojen kylkiäisenä oman leppäkertturepun. En kestä...







Tämä viikko meneekin varmaan ihan vaan tähän arkeen totutellessa. Viivi kävelee päivä päivältä vakaammin ja kovasti yrittää jo juosta, ei käy aika pitkäksi seuraillessa pienen ihmisen menoa. Hampaitakin nousee jatkuvasti lisää. Ensin tuli etuylähampaat läpi ja nyt paistaa jo ne viereiset sieltä läpi... Yhdet hampaat voisi tulla vähän vähemmällä kiukulla ;)

Nopeasti iski taas se yksinäisyyden tunne mitä tunsin jo ennen Villen lomaa. Varsinkin kun lomalla oli koko ajan joku kenen kanssa olla niin nyt on sitten ollut vähän tyhjä ja yksinäinen olo. Hassua sinänsä, enhän todellakaan ole yksin. Lähinnä sitä kaipaa vaan aikuistakin seuraa. Pitää koittaa kehitellä Viivin kanssa tekemistä eikä jämähtää tänne kotiin :) Kohtahan tässä pitää alkaa suunnitella pienen 1v synttäreitä ihan toden teolla, siinä kyllä riittääkin sitten puuhaa niin päiville kun illoillekin.